PL EN DE FR ES IT PT RU JA ZH NL UK TR KO CS SV AR VI FA ID HU RO NO FI

Robert Duvall

Robert Duvall
Robert Duvall vuonna 2009.
Robert Duvall vuonna 2009.
Henkilötiedot
Koko nimi Robert Selden Duvall
Syntynyt5. tammikuuta 1931
San Diego, Kalifornia, Yhdysvallat
Kuollut15. helmikuuta 2026 (95 vuotta)
Middleburg, Virginia
Ammatti näyttelijä, ohjaaja
Puoliso
  • Barbara Benjamin
    (vih. 1964; ero 1975)
  • Gail Youngs
    (vih. 1982; ero 1986)
  • Sharon Brophy
    (vih. 1991; ero 1995)
  • Luciana Pedraza (vih. 2005)
Näyttelijä
Merkittävät roolit
Palkinnot

Parhaan mies­pääosan Oscar
1983 Kantrin kaipuu

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Robert Selden Duvall (5. tammikuuta 1931 San Diego, Kalifornia – 15. helmikuuta 2026 Middleburg, Virginia) oli yhdys­valtalainen näyttelijä ja ohjaaja. Hänen ensimmäinen roolinsa oli elo­kuvassa Kuin surmaisi sata­kielen (1962), mutta hänen varsinaiset läpi­murto­elo­kuvansa olivat Kummi­setä (1972) ja sen jatko-osa Kummisetä osa II (1974). Duvall myös ohjasi elo­kuvat Apostoli ja Assassination Tango.[1]

Duvall oli ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi seitsemän kertaa. Hän sai Oscarin parhaasta mies­pää­osasta elo­kuvasta Kantrin kaipuu ja Baftan elo­kuvasta Ilmestyskirja. Nyt.[2][3]

Nuoruus, opiskelu ja armeija-aika

Robert Duvall syntyi 1931 San Diegossa Mildred Virginia ja William Howard Duvallin perheeseen. Duvallilla oli sekä iso- että pikkuveli. Hänen äitinsä oli amatöörinäyttelijä ja hänen isänsä laivaston lippueamiraali. Hänen perheensä oli kristillisen tieteen harjoittajia, mutta Duvall oli harva kirkossakävijä.[4]

Duvall suoritti 1953 alemman korkeakoulututkinnon Principia College ja liittyi samana vuonna Yhdysvaltain maavoimiin hieman Korean sodan loppumisen jälkeen.[4] Duvallin isä toivoi pojalleen uraa laivastossa, mutta tämä palveli vain kahden vuoden ajan Camp Gordonissa Georgiassa.[5]

Ura

Teatteriopinnoista elokuviin

Duvall muutti talvella 1955 New Yorkiin, missä hän aloitti draamaopinnot Sanford Meisnerin alaisuudessa Neighborhood Playhousessa.[4] Duvall asui New Yorkissa toisen nuoren näyttelijäopiskelijan Dustin Hoffmanin kanssa, ja heidän ystäväpiiriin kuului myös Gene Hackman, jonka vaimo kokkasi usein kolmikolle.[6]

Duvall sai uransa alussa rooleja off-Broadwayltä ja televisiosta.[6] Käsikirjoittaja ja näytelmäkirjailija Horton Foote oli nähnyt Duvallin suorituksen näytelmänsä The Midnight Caller opiskelijatuotannossa ja vakuuttunut tämän suorituksesta alkoholistina. Foote suositteli Duvallia käsikirjoittamansa elokuvaan Kuin surmaisi satakielen pieneen mutta merkittävän erakkomaisen Boo Radleyn roolin.[4]

Hollywoodin uuden aallon näyttelijänä

Duvall alkoi ensimmäisen elokuvansa jälkeen saada monia pieniä elokuva- ja televisio-osia, jotka johtivat edelleen isompiin tuotantoihin.[7] Hän sai laajempa huomiota elokuvasta M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala (1970). Duvall myös löysi paikkansa Hollywoodin uuden aallon ohjaajien näyttelijänä. Hän oli mukana Francis Ford Coppolan feministisessä road moviessa Sadeihmisiä (1969) ja George Lucasin esikoisohjauksessa THX 1138 (1970).[8]

Duvall oli sekä ensimmäisessä Kummisedässä (1972) että sen jatko-osassa (1974) mafian asianajaja Tom Hagenin roolissa. Ensimmäisestä osasta hän sai uransa ensimmäisen Oscar-ehdokkuuden, kun hän oli ehdolla parhaasta miessivuosasta.[7] Duvall näytteli seuraavaksi muun muassa sotaelokuvassa Kotka on laskeutunut (1976) ja uutissatiirissa Kasvot kuvaruudussa (1976).[8]

Duvall sai 1970-luvun lopulla kaksi Oscar-ehdokuutta. Ensin hän oli ehdolla parhaasta miessivuosasta elokuvasta Ilmestyskirja. Nyt. (1979). Hänen roolihahmonsa everstiluutnantti Kilgore julistaa rakastavansa "tuoreen napalmin tuoksua aamuisin". Duvall oli puolestaan ehdolla parhaan miespääosan Oscariin elokuvasta Jääräpää Santini (1980). Siinä hän näyttelee ammattisotilasta, joka rauhanaikana toteuttaa ankaraa kuria perheensä parissa.[7]

Oscar-voittajasta esikoisohjaukseen

Duvall voitti parhaan miespääosan Oscarin roolistaan hiipuvana country-tähtenä Kantrin kaipuussa (1983), mihin hän myös kirjoitti muutaman kappaleen.[7] Samana vuonna ilmestyi Duvallin esikoisohjaus Angelo, pikku ystäväni, joka kertoo New Yorkin kaduilla asuvasta romanitytöstä. Draamaelokuva oli osittain improvisoitua.[8]

Vaikka Duvall palkittiin pääosasta, hän oli Kantrin kaipuun jälkeen edelleen pääsääntöisesti luotettava sivuosanäyttelijä. Hänen seuraavia elokuviaan olivat muun muassa Voittajan paluu (1984) sekä jengitrilleri Colors – jengit, autourheiluelokuva Ukkosta radalla (1990) ja Margaret Atwood -filmatisointi Orjattaresi (1990).[8] Duvall oli mukana myös Emmy-palkitussa minisarjassa Vaarojen maa (1989).[7]

Duvallin 1990-luvun elokuvia olivat muun muassa Ihmeiden aika (1996) ja Perhesalaisuus (1996). Apostoli oli puolestaan Duvallin monivuotinen projekti, jonka hän myös ohjasi ja käsikirjoitti. Hän sai siitä kolmannen parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuutensa. Elokuvasta Siviilirohkeutta (1998) tuli puolestaan kolmas miessivuosaehdokkuus.[7] Duvall oli Emmy-ehdokkaana roolistaan Josif Stalinina televisioelokuvassa Stalin (1992).[9]

2000-luvun työt

Duvall ohjasi ja käsikirjoitti elokuvan Assassination Tango (2002), jossa hän näytteli itse pääosassa palkkamurhaajaa, joka kiinnostuu tangosta. Duvall näytteli sisällissotaan sijoittuvassa Jumalan miekassa (2003) Robert E. Leetä ja Afrikan salaisuuksissa (2003) eksentristä rikasta miestä, joka ottaa veljenpoikansa suojelukseensa.[7]

Duvall voitti Emmy-palkinnon sekä näyttelijänä että tuottajana minisarjasta Broken Trail (2006).[9] Hän näytteli siinä karjatilallista, joka pelastaa viisi nuorta kiinalaistyttöä prostituutiolta. Duvallin seuraavia elokuvia olivat We Own the Night (2007), Neljä joulua yhdessä päivässä (2008) ja Crazy Heart (2009). Hän oli pääosassa komediassa Ennen aikojaan (2009), jossa hän näytteli erakkoa, joka alkaa suunnitella omia hautajaisiaan.[7]

Duvall näytteli viisasta karjatilallista elokuvassa Seven Days in Utopia (2011) ja ampumaradan omistajaa toimintaelokuvassa Jack Reacher: Tappajan jäljillä (2012). Hänen neljäs sivuosa-Oscarin ehdokkus tuli elokuvasta The Judge (2014). Duvallin elokuvia 2010-luvulla olivat myös rikosdraama Wild Horses (2015), jonka hän myös ohjasi, sekä trilleri Widows (2018).[7]

Duvallin viimeisiä elokuvia olivat urheiludraama 12 Mighty Orphans (2021) sekä vuoden 2022 Kova vääntö ja The Pale Blue Eye.[7]

Yksityiselämä

Duvall oli naimisissa neljä kertaa. Hän meni ensimmäisen kerran naimisiin vuonna 1964, kun hän nai malli Barbara Benjaminin. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1975. Tätä seurasi nelivuotiset avioliitot näyttelijä Gail Youngsin (1982–1986) ja tanssinopettaja Sharon Brophyn (1991–1995) kanssa.[10] Vuonna 2005 hän meni naimisiin argentiinalaisen näyttelijän Luciana Pedrazan kanssa.[11]

Duvall kuoli 95-vuotiaana[12] 15. helmikuuta 2026 kotonaan Middleburgissa Virginiassa.[13]

Valikoitu filmografia

Pääartikkeli: Robert Duvallin filmografia

Lähteet

  1. ↑ Robert Duvall – Biography (sisältö AllMoviesta) The New York Times. New York: The New York Times Company. Arkistoitu 19.1.2015. Viitattu 19.1.2015. (englanniksi)
  2. ↑ Robert Duvall – Awards (sisältö AllMoviesta) The New York Times. Arkistoitu 19.1.2015. Viitattu 19.1.2015. (englanniksi)
  3. ↑ Robert Duvall Allmoviessa (englanniksi). Viitattu 15.6.2021.
  4. ↑ a b c d Fred Schruers: Robert Duvall Dies at 95: An Actor Who Defined New Hollywood as Much as He Remained Unclassifiable IndieWire. 16.2.2026. IndieWire Media, LLC. Viitattu 16.2.2026. (englanniksi)
  5. ↑ David Vergun: Actor, Filmmaker Robert Duvall Was Navy 'Brat' Turned Soldier 26.1.2022. Department of War. Viitattu 16.2.2026. (englanniksi)
  6. ↑ a b Mike Barnes: Robert Duvall, All-Purpose Actor With Few Peers, Dies at 95 The Hollywood Reportes. 16.2.2026. The Hollywood Reporter, LLC. Viitattu 16.2.2026. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f g h i j Robert Duvall Encyclopedia Britannica. 16.2.2026. Viitattu 16.2.2026. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d Andrew Pulver: Robert Duvall, Apocalypse Now and Godfather star, dies aged 95 The Guardian. 16.2.2026. Guardian News & Media Limited. Viitattu 16.2.2026. (englanniksi)
  9. ↑ a b Carmel Dagan: Robert Duvall, Star of ‘The Godfather’ and ‘The Great Santini,’ Dies at 95 Variety. 16.2.2026. Viitattu 17.2.2026. (englanniksi)
  10. ↑ Jerome, Jim: Dance Fever People. 14.4.2003. Viitattu 29.1.2026. (englanniksi)
  11. ↑ Murch, Beatrice: Robert Duvall: Hollywood’s Tanguero The Argentina Independent. 27.11.2012. Viitattu 29.1.2026. (englanniksi)
  12. ↑ Näyttelijä Robert Duvall on kuollut Yle Uutiset. 16.2.2026. Viitattu 16.2.2026.
  13. ↑ Määttänen, Juuso: Näyttelijä Robert Duvall on kuollut Helsingin Sanomat. 16.2.2026. Viitattu 16.2.2026.

Aiheesta muualla

Content available under CC BY-SA 4.0.

Source: Wikipedia.