PL EN DE FR ES IT PT RU JA ZH NL UK TR KO CS SV AR VI FA ID HU RO NO FI

Sammy Davis Jr.

Sammy Davis Jr.
Sammy Davis Jr. vuonna 1989
Sammy Davis Jr. vuonna 1989
Henkilötiedot
Syntynyt8. joulukuuta 1925
Harlem, New York
Kuollut16. toukokuuta 1990 (64 vuotta)
Beverly Hills, Kalifornia
Ammatti laulaja, elokuvanäyttelijä, steppaaja, muusikko
Muusikko
Taiteilijanimi Smokey
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1928–1990
Tyylilajit pop
Soittimet vibrafoni ja pianoView and modify data on Wikidata
Levy-yhtiöt Capitol, Reprise, MGM, Motown, Warner Bros., 20th Century Fox, Decca, Verve
Aiheesta muualla
www.sammydavis-jr.com
Knownlyx encyclopedia image
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta

Samuel George ”Sammy” Davis Jr. (8. joulukuuta 1925 – 16. toukokuuta 1990) oli yhdysvaltalainen laulaja, näyttelijä ja tanssija.

Ura

Lapsuus ja uran alku

Samuel Davis syntyi Harlemissa vuonna 1925. Hänen isänsä Sammy Davis Sr. oli Will Mastinin vaudeville-seurueen päätanssija ja hänen äitinsä Elvera Sanchez Davis saman seurueen johtava taustatanssija.[1] Sammy oli pienenä usein isoäitinsä luona, kun hänen vanhempansa olivat kiertueella. Vanhemmat kuitenkin erosivat, kun Sammy oli 2,5-vuotias. Hän jäi asumaan isänsä kanssa.[2]

Sammy Davis Jr. alkoi esiintyä vaudevillessa jo 3-vuotiaana, kun hän pääsi isänsä ja Will Mastinin mukaan Will Mastin Trioon. Häntä opasti steppaamaan Bill Robinson, ja ensimmäisen elokuvaroolinsa hän teki seitsemänvuotiaana lyhytelokuvassa Rufus Jones for President. Hän oli vuonna 1933 julkaistussa elokuvassa lapsi, joka näkee unta presidenttivalinnastaan.[2]

Davis oli usein kiertueella isänsä ja Will Mastinin kanssa, eikä hän käynyt siksi varsinaisesti mitään koulua. Hänen isänsä palkkasi epäsäännöllisesti opettajan kiertueelle. Davis kuitenkin kehittyi viihdyttäjänä, ja 1930-luvun aikana hänestä tuli taitava tanssija, laulaja, multi-instrumentalisti ja koomikko.[3]

Davis värvättiin toisen maailmansodan aikana vuonna 1943 armeijaan, missä hän kohtasi ensimmäistä kertaa elämässään suoraa rasismia, jolta hänen isänsä oli suojannut häntä keikkamatkailun aikana. Hän joutui monesti valkoisten sotilastoverien kanssa vaikeuksiin.[3] Davis siirrettiin nyrkkitappelun jälkeen armeijan viihdytysjoukkoihin, ja hän kiersi eri leirejä esiintymässä.[1]

Will Mastin Trion keskushahmona

Davis palasi sodan jälkeen Will Mastin Trioon. Hän oli jo tässä vaiheessa ryhmän keskushahmo ja soitti laulamisen ja tanssimisen lisäksi trumpettia, rumpuja, pianoa ja vibrafonia.[2] Ryhmä oli 1947 Frank Sinatran lämmittelijänä New Yorkin Capitol-teatterissa, ja sen jälkeen he tekivät kiertueen Mickey Rooneyn kanssa.[3] Davis levytti myös samaan aikaa muutamia kappeleita Capitol Recordsille. Niistä ”The Way You Look Tonight” (1949) valittiin Metronome-lehdessä vuoden äänitteeksi.[2]

Will Mastin Trio pääsi vuonna 1951 esiintymään Hollywoodin Ciro’s-yökerhoon Janis Paigenn lämmittelijänä, ja seuraavana vuonna he esiintyivät New Yorkin Copacabana-yökerhossa. Trio oli vuonna 1953 puolestaan mukana televisio-ohjelmassa The Colgate Comedy Hour, jossa he olivat kesäesiintyjänä.[1][4]

Soolouran alku: albumeita, elokuvia ja muita esiintymiisä

Davis sai 1954 levytyssopimuksen Decca Recordsilta ja julkaisi ensimmäiset albuminsa vuonna 1955. Starring Sammy Davis Jr. ilmestyi tammikuussa ja Just for Lovers elokuussa.[4] Kumpikin albumeista olivat sekä kriittisiä että taloudellisia menestyksiä, ja niiden ansiosta Davis pääsi esiintymään Las Vegasiin ja New Yorkiin.[3]

Davisin isä ja Mastin lopettelivat uraansa 1950-luvulla, ja Davisin alkoi esiintyä omillaan.[2] Hän oli 1956 Chita Riveran kanssa pääosissa Broadway-musikaalissa Mr. Wonderful.[3] Hän sai vuoden 1964 näytelmästä Golden Boy Tony-ehdokkuuden parhaasta musikaalinäyttelijästä.[2] Davisin elokuvia olivat Musta hurmio (1958) ja Porgy ja Bess (1959). Lisäksi hän oli vuonna 1958 mukana The Frank Sinatra Show’ssa (1958).[3]

Rat Pack

Davis oli tavannut Sinatran jo vuonna 1941, jolloin hän oli 15-vuotias ja Sinatra 25-vuotias. Heidän ystävyys ja yhteistyö syveni 1950-lopulla. Heidän suhteensa oli kuitenkin varsin ristiriitainen. Davis ihaili Sinatraa, joka oli hänelle myös mentori. Toisaalta Sinatra vaikutti kateellisena Davisin kyvyistä, ja lavalla Sinatra kiusasi tätä varsin julmasti ja jopa rasistisesti.[5]

Davis, Sinatra, Dean Martin, Peter Lawford ja Joey Bishop alkoivat 1960-luvun vaihteessa saada Las Vegas Stripillä mainetta sekä esiintymisistään että rajusta juhlinnastaan. Ryhmä alettiin kutsua useilla eri nimillä, mutta Rat Pack nimi vakiintui käyttöön.[3][5] Rat Packin elokuva Kovat kaverit sai ensi-iltansa vuonna 1960. Kuvausten aikana he esiintyivät Sands Hotel and Casinossa, jossa heidän viinahöyryiset ja komedialliset show’t saivat legendaarisen maineen.[2] Rat Packin muita elokuvia olivat 3 kersanttia (1962) ja Chicagon Robin Hood (1964).[2] Davisin elokuvia olivat myös muun muassa A Man Called Adam (1966) ja Sweet Charity (1969).[3]

Davis teki 1960-luvulla yhteistyötä brittiläisten lauluntekijöiden Leslie Bricussen ja Anthony Newleyn kanssa. He tapasivat 1960-luvun alussa, ja vuosikymmenen aikana Davis äänitti useita kaksikon tekemiä kappaleita, kuten kappaleet ”Once In A Lifetime”, ”Who Can I Turn To”, ”If I Ruled The World”, ”What Kind of Fool Am I?”, ja uran loppuvaiheen hitti ”The Candy Man”.[5] ”What Kind of Fool Am I?” ylsi Billboardin hittilistalle ja oli ehdolla vuoden äänitteen Grammy-palkintoon.[3]

Viimeiset vuodet

Davis jatkoi uraansa 1980-luvun loppupuolelle asti, ja albumeita hän julkaisi 1970-luvun lopulle asti. Hänen vuoden 1972 kappaleensa ”The Candy Man” oli Davisin ensimmäinen listaykkönen.[3]

Davisin elokuvia 1980-luvulla olivat Kanuunankuularalli (1981) ja Steppi (1989). Hän vieraili televisiossa muun muassa sarjoissa The Tonight Show, The Carol Burnett Show, Perhe on pahin, Jeffersonit, General Hospital ja One Life to Live.[3] Davis oli Emmy-ehdokkuuden vierailustaan Bill Cosby Show’ssa 1989.[2] Broadwayllä hän esiintyi kesällä 1978 näytelmässä Stop the World - I Want to Get Off.[3]

Davis lähti 1980-luvun lopulla kiertueelle Frank Sinatran ja Liza Minnellin kanssa. Hänen terveytensä oli kuitenkin jo alkanut huonontua, ja hänellä todettiin vuonna 1989 syöpä. Hänen viimeinen esiintymisensä oli kasinossa Tahoejärven rannalla.[3] Hän oli myös mukana televisioelokuvassa Poika, joka rakasti joulua, joka julkaistiin Davisin kuoleman jälkeen.[2]

Yksityiselämä

Knownlyx encyclopedia image
Davis kolmannen vaimonsa Altovise Goren kanssa.
Knownlyx encyclopedia image
Davisin hautakivi, jossa lukee ’Entertainer’ eli ”Viihdyttäjä”.

Davis oli kolme kertaa naimisissa. Hänen ensimmäinen liittonsa tanssija Loray Whiten kanssa kesti vain 1958–1959. Davis oli 1960–1968 naimisissa ruotsalaisen näyttelijän May Brittin kanssa. He saivat yhdessä Tracey-nimisen tyttären ja adoptoivat kaksi poikaa. Davisin ja Brittin liittoa vaikeutti rasismi sillä valkoisen ja mustan välistä suhdetta ei katsottu hyvällä. Davisin kolmas vaimo oli tanssija Altovise Gore. He menivät naimisiin vuonna 1970, ja he adotoivat yhden pojan.[2] Davis ja Gore olivat yhdessä Davisin kuolemaan asti.[3]

Sammy Davis joutui vuonna 1954 vakavaan auto-onnettomuuteen. Hän menetti toisen silmänsä ja joutui käyttämään muovista silmäproteesia.[6]

Davis eli epäterveellisesti, käytti muun muassa alkoholia, tupakkaa ja huumeita.[7] Hänellä havaittiin vuonna 1989 kurkkusyöpään. Hänelle annettiin sädehoitoa, ja sairaus näytti menneen remissioon. Syöpä kuitenkin uusiutui pian, ja Davis kuoli toukokuussa 1990 kotonaan Beverly Hillsissä.[3]

Merkitys ja tunnustukset

Davis tunnettiin erityisesti showmiehenä ja viihdyttääjän, ja hän sai lempinimen ”Mr. Entertainment” monipuolisista taidoistaan ja loputtomasta energiastaan, joka näkyi sekä lavalla että elokuvissa. Davis itsekin halusi hautakiveensä sanan ’Entertainer’, ”Viihdyttäjä”, ”koska sitä minä olen”. Hän pystyi urallaan myös nousemaan tähteyteen afroamerikkalaisena ja rikkoi monia esteitä matkan varrella.[2]

Davis sai vuonna 1960 tähden Hollywood Walk of Famelle ja vuonna 1987 Kennedy Centerin kunnianosoituksen. Hänet valittiin 1989 NAACP:n Image-palkinnon kunniagalleriaan. The Recording Academy myönsi hänelle 2001 postuumisti elämäntyöpalkinnon, ja seuraavana vuonna hänen kappaleensa ”What Kind of Fool Am I?” valittiin Grammy Hall of Fameen.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c Sammy Davis, Jr. The Kennedy Center. Viitattu 7.12.2025. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m René Ostberg: Sammy Davis, Jr. Encyclopedia Britannica. 5.12.2025. Viitattu 7.12.2025. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Sammy Davis Jr. Biography Biography.com. 20.4.2021. A&E; Television Networks. Viitattu 7.12.2025. (englanniksi)
  4. ↑ a b Sammy Davis, Jr. Biographical Timeline American Masters. 17.1.2019. WNET. Viitattu 7.12.2025. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Mark Chilla: The Rat Pack: Sammy Davis, Jr. Indiana Public Media. 10.5.2023. The Trustees of Indiana University. Viitattu 7.12.2025. (englanniksi)
  6. ↑ 7 Facts About Sammy Davis Jr. Biography.com. 18.8.2020. Hearst Magazine Media, Inc. Viitattu 7.12.2025. (englanniksi)
  7. ↑ http://celebrities.adoption.com/famous/sammy-davis-jr..html

Aiheesta muualla

Content available under CC BY-SA 4.0.

Source: Wikipedia.