Runojalka
Runojalka on mitallisessa runoudessa runon poljentoyksikkö ja runosäkeen perusosa. Se muodostuu painottomien ja painollisten tavujen tai lyhyiden ja pitkien tavujen vaihtelusta. Runosäkeet koostuvat usein runojalkojen toistosta runomitan mukaisesti.[1]
Kreikkalaisessa metriikassa käytetään runojalkojen sijasta yleensä metroneita, jotka useimmiten vastaavat jotakin runojalkaa, mutta jambin, trokeen ja anapestin tapauksessa muodostuvat kahdesta jalasta.[2][3]
Runojalkoja
Yleisimpiä runojalkoja ovat muun muassa (
= lyhyt/painoton tavu, 
= pitkä/painollinen tavu):
- Anapesti: Yhdessä runojalassa on kaksi painotonta/lyhyttä tavua, joita seuraa yksi painollinen/pitkä:
- Daktyyli: Yhdessä runojalassa on yksi painollinen/pitkä tavu, jota seuraa kaksi painotonta/lyhyttä:
- Jambi: Yhdessä runojalassa on yksi painoton/lyhyt tavu, jota seuraa yksi painollinen/pitkä:
- Trokee: Yhdessä runojalassa on yksi painollinen/pitkä tavu, jota seuraa yksi painoton/lyhyt:
- Pyrrhikus: Kaksi painotonta/lyhyttä tavua:
- Spondee: Yhdessä runojalassa on kaksi painollista/pitkää tavua:
Lähteet
- ↑ Runojalka Tieteen termipankki. Viitattu 30.1.2018.
- ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Metriikka, metron”, Antiikin käsikirja, s. 341–342. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
- ↑ Kaimio, Maarit & Sironen, Erkki: Kreikkalaisen metriikan alkeet. Klassillisen filologian laitos, Helsingin yliopisto, 1982/2002.