Georg Forster

Johann Georg Adam Forster (27. marraskuuta 1754 Nassenhuben lähellä Danzigia, Preussin kuningaskunta – 10. tammikuuta 1794 Pariisi, Ranskan kuningaskunta) oli saksalainen luonnontieteilijä, etnologi, matkakirjailija ja vallankumouksellinen.^[1]

Georg Forsterin vanhemmat olivat pastori, luonnontieteilijä Johann Reinhold Forster (1729–1798) ja tämän serkku Justina Elisabeth Nicolai. Perheeseen syntyi seitsemän lasta, joista hän oli vanhin. Vuonna 1765 Reinhold Forster sai Venäjän hallitukselta toimeksiannon tarkastaa Volgan varrella Saratovin lähellä sijaitsevia äskettäin perustettuja siirtokuntia, jotka olivat enimmäkseen saksalaisten siirtolaisten asuttamia. Kymmenvuotias Georg seurasi isäänsä 4 000 kilometrin matkalle, joka ulottui Kalmukian arolle ja Elton-järvelle, ja keräsi satoja kasvinäytteitä auttaen isäänsä niiden nimeämisessä ja tunnistamisessa. Lokakuusta 1765 lähtien hän kävi Pietarissa arvostettua Petrischulea, isänsä laatiessa raporttia siirtokunnan tilasta. Reinholdin raportti kritisoi Saratovin voivodia ja siirtokunnan olosuhteita, ja Forsterit lähtivät Venäjältä ilman maksua riidoissa ruhtinas Grigori Orlovin kanssa. Merimatkan jälkeen Kronstadtista, jonka aikana Georg oppi englantia ja harjoitteli venäjää, he saapuivat Lontooseen 4. lokakuuta 1766.^[1][2]

Englannissa 12-vuotias Georg alkoi ansaita kääntämällä tiedekirjoja englanniksi.^[1][3] Hän käänsi pätevästi Mihail Lomonosovin Venäjän historian englanniksi ja jatkoi sen kääntämistä nykypäivään asti, ja painettu kirja A Chronological Abridgement of the Russian History luovutettiin Society of Antiquaries -seuralle toukokuussa 1767. Hänen isänsä sai opettajan viran Warringtonin akatemiassa kesäkuussa 1767 Joseph Priestleyn seuraajana. Georg jäi Lontooseen kauppiaan oppipojaksi, kunnes muu perhe saapui Englantiin syyskuussa 1767. Warringtonissa Georg oppi klassikkoja ja uskontoa John Aikinilta, matematiikkaa John Holtilta ja ranskaa ja luonnonhistoriaa isältään.^[2][3]

Forster pääsi jo nuorena isänsä seurassa useille tutkimusmatkoille, joista eksoottisin oli James Cookin toinen matka Tyynellemerelle.^{[1] [4]} Georg Forster nimitettiin isänsä piirtäjäksi. Johann Reinhold Forsterin tehtävänä oli laatia tieteellinen raportti matkan löydöistä, joka oli tarkoitus julkaista heidän paluunsa jälkeen. He nousivat HMS Resolution alukselle 13. heinäkuuta 1772 Plymouthissa. Aluksen reitti johti ensin Etelä-Atlantille, sitten Intian valtameren ja Etelämeren halki Polynesian saarille ja lopulta Kap Hornin ympäri takaisin Englantiin, palaten takaisin 30. heinäkuuta 1775. ^[2][3]

Kolmivuotisen matkan aikana tutkimusmatkailijat vierailivat Uudessa-Seelannissa, Tongan saarilla, Uudessa-Kaledoniassa, Tahitilla, Marquesassaarilla ja Pääsiäissaarella. He menivät etelämmäksi kuin kukaan ennen heitä, melkein löytäen Etelämantereen. Matka kumosi lopullisesti Terra Australis Incognita -teorian, jonka mukaan etelässä oli suuri, asumiskelpoinen manner. Isänsä ohjauksessa Georg Forster ryhtyi ensin tutkimaan eteläisten merien eläintiedettä ja kasvitiedettä, enimmäkseen piirtämällä eläimiä ja kasveja. Georg kuitenkin harjoitti myös omia kiinnostuksen kohteitaan, mikä johti täysin itsenäisiin tutkimusmatkoihin vertailevassa maantieteessä ja etnologiassa. Hän oppi nopeasti Polynesian saarten kielet. Hänen raporttejaan Polynesian ihmisistä arvostetaan nykyään, sillä ne kuvaavat saarten asukkaita empaattisesti, myötätuntoisesti ja suurelta osin ilman länsimaisia ​​tai kristillisiä ennakkoluuloja.^[2][3]

Forsterin matkakertomus, Matkustus maailman ympäri vaikutti suuresti eurooppalaisten käsitykseen Polynesian kansoista. Hän julkaisi teoksen ensin englanniksi ja käänsi sen sitten itse saksaksi. Tämän matkakuvauksen seurauksena Forster kutsuttiin Royal Societyn jäseneksi jo 23-vuotiaana vuonna 1777.^[4][1]

Vietettyään jonkin aikaa Pariisissa, jossa hän tutustui Benjamin Frankliniin, hän otti vastaan ​​luonnontieteen professuurin Kasselin yliopistossa vuonna 1779, ja vuonna 1784 hänet nimitettiin vastaavaan virkaan Vilnan yliopistoon.^[1][5] Vuonna 1787 Katariina II kutsui hänet Venäjälle tekemään tutkimusretkeä, joka kuitenkin keskeytyi Venäjän-Turkin sodan syttyessä. ^[1]

Vuonna 1788 hänestä tuli Mainzin vaaliruhtinaan kirjastonhoitaja.^[1] Toisten tietojen mukaan hänestä tuli Mainzin yliopiston kirjastonhoitaja.^[3] Näinä vuosina hän tapasi ja kävi vilkasta kirjeenvaihtoa Saksan valistuksen merkittävien hahmojen, kuten Goethen, Herderin ja Christoph Martin Wielandin kanssa. Hän julkaisi toisen merkittävän matkakertomuksensa Ansichten vom Niederrhein, von Brabant, Flander, Holland, England und Frankreich (1790–1791).^[3]

Kun ranskalaiset valtasivat Mainzin, Forster liittyi jakobiineihin, ja oli siten perustamassa ensimmäistä saksalaista tasavaltaa eli Mainzin tasavaltaa vuonna 1792. Forsterista tuli Mainzin lähettiläs Pariisiin. Sotaonni kääntyi ja Mainz joutui preussilaisten käsiin.^[5] Preussin vallattua Mainzin takaisin seuraavana vuonna hän menetti kirjastonsa ja kokoelmansa, hänet julistettiin maanpetturiksi eikä hän voinut palata Saksaan, päätti jäädä Pariisiin, jossa hän kuoli 39-vuotiaana todennäköisesti keuhkokuumeeseen tammikuussa 1794 valmistautuessaan pitkälle matkalle Itä-Intiaan.^[1][3]

Lukuisten lyhyempiä tieteellisiä aiheita koskevien teosten lisäksi hän kirjoitti teoksen Kleine Schriftenin: ein Beitrag zur Länder und Völkerkunde, Naturgeschichte und Philosophie des Lebens (1779–1797) ja Ansichten vom Niederrhein, von Brabant, Flander, Holland, England und Frankreich (1790–1791). Hänen kirjeensä julkaisi hänen leskensä Therese Forster, myöhempi Therese Huber kahtena niteenä vuonna 1829, ja hänen kootut teoksensa on toimittanut hänen vanhin tyttärensä, kirjailija Marie Therese, historioitsija Georg Gottfried Gervinuksen (1843) luonnehdinnalla.^[1]

Forster meni naimisiin vuonna 1785 Marie Therese Heynen (1764–1829) kanssa, joka oli klassillisen filologian professori Christian Gottlob Heynen vanhin tytär. Therese oli yksi Göttingenin yliopiston professorien tyttäristä, jotka tunnettiin nimellä "yliopistomamsellit".

Heille syntyi neljä lasta: Marie Therese (1786–1862), kirjailija ja kotiopettajar; Clara (1789–1839); Luise (1791) ja Georg (1792) kuolivat muutama kuukausi syntymän jälkeen. Therese oli jo eroamassa aviomiehestään, kun tämä kuoli. Hän avioitui uudelleen kirjailija ja toimittaja Ludwig Ferdinand Huberin (1764–1804) kanssa, heille syntyi kuusi lasta, joista kaksi eli aikuiseksi asti: Louise Huber (1795–1831) ja Victor Aimé Huber (1800–1869), matkakirjailija, historian professori sekä yhteiskunnallinen uudistaja.

Therese ryhtyi ammattikirjoittajaksi sekä toimittajaksi ensin aviomiehensä omistamaan Allgemeine Zeitungiiin ja tämän kuoleman jälkeen Kunst-Blattiin ja Morgenblattiin, jota hän päätoimitti vuoteen 1823 asti.

Georg Forsterin kosmopoliittisuus, sitoutuminen vapauteen ja demokratiaan sekä osallistuminen Ranskan vallankumoukseen ovat vaikuttaneet voimakkaasti hänen myöhempään maineeseensa. Hän oli saksalaisten nationalistien kirosana 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, ja he leimasivat hänet petturiksi. Monet liberaalit puolestaan ​​arvostivat häntä suuresti vuoden 1848 vallankumouksessa ja sen jälkeen. Toisen maailmansodan jälkeen Saksan demokraattinen tasavalta kuvasi häntä vallankumouksellisena ja saksalaisen sosialismin edelläkävijänä. Kiistanalaisen poliittisen näkemyksensä vuoksi Forsterin tieteelliset saavutukset usein sivuutettiin.^[3]

1970-luvulta lähtien ja erityisesti kylmän sodan päättymisen jälkeen kiinnostus hänen elämäkertansa ja työnsä moniin kiehtoviin puoliin on kasvanut. Hänet löydettiin uudelleen varhaisena saksalaisena demokraattina ja kosmopoliittisena ajattelijana, ja useat uudet elämäkerrat ovat monipuolistaneet kuvaa hänen elämästään. A Voyage Round the World -teoksen uusin painos vuodelta 2000, joka sisältää monia Forsterin piirustuksia oli bestsellerlistojen kärjessä. Hänen koottujen teostensa toimittaminen aloitettiin Itä-Saksassa 1950-luvulla, ja projekti oli vuonna 2008 lähellä valmistumista.^[3]

• A Voyage round the World in His Britannic Majesty’s Sloop Resolution, Commanded by Capt. James Cook, during the Years, 1772, 3, 4, and 5, London 1777
• Johann Reinhold Forster’s […] Reise um die Welt während den Jahren 1772 bis 1775 (Übersetzung von Georg Forster)
  • • Bd. 1. Haude und Spener, Berlin, 1778. (Digitalisat und Volltext im Deutschen Textarchiv), E-Book (Faksimilie) vom Original, ISBN 978-3-941919-43-3.
    • Bd. 2. Haude und Spener, Berlin, 1780. (Digitalisat und Volltext im Deutschen Textarchiv), E-Book (Faksimilie) vom Original, Becker, Potsdam 2009, ISBN 978-3-941919-44-0.
  • Reise um die Welt. Hrsg. von Gerhard Steiner. Insel, Frankfurt am Main 1983, ISBN 3-458-32457-7
  • Reise um die Welt. Illustriert von eigener Hand; Mit einem biographischen Essay von Klaus Harpprecht und einem Nachwort von Frank Vorpahl. Eichborn Verlag, Reihe Die Andere Bibliothek, 2007, ISBN 978-3-8218-6203-3
  • Reise um die Welt: Auf der Suche nach dem Südkontinent 1771–1775. Einl. Herrmann Homann. Edition Erdmann

• Characteres generum plantarum, quas in Itinere ad Insulas Maris Australis, Collegerunt, Descripserunt, Delinearunt, annis MDCCLXXII-MDCCLXXV Joannes Reinoldus Forster et Georgius Forster (1775/76)

• De Plantis Esculentis Insularum Oceani Australis Commentatio Botanica (väitöskirja), 1786
• Florulae Insularum Australium Prodromus, 1786
• Des Capitain Jacob Cook's dritte Entdeckungs-Reise, 1787
• Essays on the moral and natural geography, natural history and philosophy, 1789–1797
• Ansichten vom Niederrhein, von Brabant, Flandern, Holland, England und Frankreich, im April, Mai und Junius 1790, 1790–1791 (matka halki Euroopan Alexander von Humboldtin kanssa)
• A Voyage Round the World, 1877; toinen laitos, toim. Nicholas Thomas & Oliver Berghof, 2000

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Georg Forster Wikimedia Commonsissa